Kuvasarjalehtien filmatisointi alkaa olla jo näkyvissä määrin muotia, niin lisääntyneiden efektimahdollisuuksien kuin kuluttajien loppumattoman janon muodossa. Onneksi Iron Man ei ole The Hulkin tapaan umpitylsä, sekä logikaaltaan kehno teknologiademo, joka vain näyttää miten paljon tietokonepohjaisia pullistuvia lihaksia sekä räjähdyksiä saa mahtumaan yhteen elokuvaan, samalla häpäisten yhden parhaimmista supersankaritarinoista. Onneksi tosiaan, ei ole paljosta kiinni etteikö tämäkin menisi vain olankohautuksella ohitettavaan kastiin.

 

Tony Stark on isävainaansa vanavedessä tiiviin askelein kulkeva huipulla oleva asetehtailija, jonka uuden superaseen esittelyn terroristijoukko keskeyttää pistämällä useamman asian palasiksi. Joutuessaan edellä mainittujen vankeuteen, tutustuu hän Yinsen-nimiseen monikieliseen herrasmieheen, jossa sattuu olemaan myös hyväsydämisen apulaisen vikaa. Tästä johtuen löytää Stark herättyään magneettisen apuvälineen rinnastaan, joka estää sirpaleiden kulun hänen sydämeensä – suomeksi pitää hengissä. Tästä inspiroituaan alkaa Tony rakentamaan voimakasta ja aseistettua superhaarniskaa, jolla paeta vankeudestaan, sekä pistää vääräuskoisia ikävästi turpaan.

Perillä jenkeissä hän rakentaa uudenkaltaisen ihoa säälimättä ja nöyrästi myötäilevän virtaviivaisen titaanipuvun – ikään kuin paranneltuna versiona edelliseen apuvälineeseensä. Masiina saa virtaa samasta laitteesta, joka pitää hänet hengissä, heikkoutensa kullakin. Reiluna, sekä kaiken pahan nähneenä miehenä alkaa hän käyttämään uutta keksintöään hyväkseen, taistellakseen oikeuden puolesta.

 

Vaikka juoni onkin köykäinen, sekä ohjaaja varsin tuntematon, ei IM tunnu aliarvioivan katsojaansa, vaikka pieni sisällönpuutos vaivaakin ikävästi tätä elokuvaa. Kunnianhimoisuutta sekä vähintäänkin keskinkertaista elokuvamateriaalia ei tunnu puuttuvan, mutta lähes-ennalta-arvattavat kaiken päälaelleen kääntävät juonenkäänteet tuntuvat nollaavan loput hyvät asiat. Onneksi Starkin suuhun kirjoitetut nasevat sanat, sekä ei turhan prameileva, mutta pirun tyylikäs ohjaus pelastavat yllättävästi.

 

Hyvää on tietenkin myös se, että tulevat osat mahdollistava juonen armoton tuputtaminen on onnistuttu tällä kertaa jopa peittämään itse elokuvan sisään, tehden tästä nautinnollista ja viihdyttävää katsottavaa. Tosin ikävä ongelma vaivaa koko elokuvan ajan; välistä tekisi mieli seurata pläjäystä silmät tarkkana ja otsa rypyssä, toisaalta taas heittää aivot narikkaan ja nauttia ilotulituksesta.

 

Rautaisen sarjakuvamainen ohjaus, puolirautaiset näyttelijät sekä rautainen mies. Ei luulisi paljoa puuttuvan hyvän sarjakuvafilkan aineksista, mutta silti jotain jää ikävästi Iron Manilta kaipaamaan. Tämä jokin on mahdollisesti dvd-formaatti, jonka siivellä voisi ottaa elokuvan uusintakierroksille, oli otsa rypyssä tai aivot pois päältä.

 

 

*** 1/2